Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat tänne

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Kirsikka

19.08.2019 10:18
Omenapentu

Tarina 4

Riistaa


Heräsin aamulla auringon lämpimiin säteisiin. Oli kulunut todella monta auringonnousua siitä, että olin törmännyt Unikkosydämeen. Oli mukavan lämmin, kun olin siskoni ja emoni kanssa lämmittelemässä pentutarhassa. "Minulla on nälkä!" aloin valittaa. Yritin päästä juomaan maitoa, mutta emo ei päästänyt. "Haluan maitoa!" siskonikin yhtyi mukaan. Emo työnsi meidät kauemmaksi. "Te ette saa enää maitoa. Teidän on nyt aloitettava syömään lihaa." emo sanoi. "Mutta minä haluan maitoa!" Pikkupentu väitti vastaan. "Ette voi elää sen kanssa koko elämäänne." emo sanoi vähän ärtyneenä vastaan. Hän lähti tuoresaaliskasalle ja haki sieltä kalan. Hän laski sen meidän eteemme. "Kumpi ottaa ensimmäisen haukun?" emo kysyi ystävällisemmin. Peräännyin taaksepäin. Siskoni jäi tuijottamaan kalaa. Emoni haukkasi palan kalasta. "Nyt sinun vuorosi Pikkupentu." emoni sanoi nuoleskellen viiksiään. Pikkupentu nuuhkaisi varovaisesti ja söi pienen palan. "Kuvottavaa!" Pikkupentu valitti. "Siihen tottuu. Sinun vuoro Omenapentu." sanoi emoni. Minua alkoi pelottaa kalan maku. Maistoin palan. "Hyvää!" naukaisin maiskutellen. Aloin ahmia lisää kalaa. "Eipäs nyt hotkita." emo torui leikkisästi. Aloin syödä hitaammin, mutta silti innokkaasti. Pikkupentu katsoi minua syrjäytyvä ilme kasvoillaan. *Tämä vaan on niin hyvää.* lohdutin mielessäni. Kalaa oli vielä paljon jäljellä, kun mahani oli täynnä. Nyökkäsin ja emo söi loput. Nuolin viiksiäni ja suupieliäni. Ateria sai minut uniseksi. Pääni kupsahti pehmeästi maahan ja nukahdin.

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 21:22
Omenapentu

Tarina 3

Unikkosydän


Kävelin kohti päällikön pesää. En edes pysähtynyt vaan tottuneesti menin sisään. "Herätys unikeko!" kuului ääni ja minua tökki käpälä. Näkökenttä sumeni. Aukaisin silmäni. Pikkupentu istui vieressäni. "Mitä nyt?" naukaisin väsyneesti. "Mennään kuulemaan lisää Perhonsiivestä Valovirralta!" Pikkupentu ehdotti. Pomppasin heti pystyyn. "Joo!" naukaisin todella innoissani. "Antakaa Valovirralle lepoa." kuului emomme ääni. Hän oli herännyt keskusteluumme. "No mitä me sitten tekisimme?" Pikkupentu kysyi. "Kunhan olette leirissä, ettekä häiritse ketään, voitte päättää itse." emoni sanoi. Lähdimme ulos pentutarhasta. Juoksimme ympäri leiriä katsomassa paikkoja. Suljin silmäni kun tuuli alkoi tuivertaa turkkiini juostessani. Törmäsin johonkin kissaan. "A, a, anteeksi." sopersin soturille, johon olin törmännyt. Hän oli kaunis valkoinen naaras. "Ei se mitään Omenapentu. Sellaista sattuu." soturi sanoi. "Mikä sinun nimesi on?" kysyin. "Unikkosydän. Ja olen varapäällikkö." hän sanoi. Nyökkäsin. "Sinun ehkä kannattaisi palata emosi luo." Unikkosydän jatkoi. Nyökkäsin uudelleen. "Nähdään huomenna!" hihkaisin ohi mennessäni. Tepsuttelin kohti pentutarhaa. *Unikkosydän oli mukava varapäällikkö.* ajattelin tullessani pentutarhasta sisään. Pikkupentu oli jo siellä makaamassa emomme vatsassa nukkumassa. "Missä olet ollut?" emo kysyi. Nyökkäsin väsyneenä ja käperryin yöunille, sillä en jaksanut vastata emoni kysymyksiin.

Vastaus:

Saat 15 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 21:21
Voisiko ylläpito poistaa äskeisen kiitos :D

Vastaus:

Asia selvä!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 20:33
Omenapentu

Tarina 2

Päiväunet


Katsoin emoani kiiltävin silmin. "Valovirta kertoi meille tarinan Perhonsiivestä!" Pikkupentu sanoi hyppien innoissaan. "Mukavaa. Mutta nyt päiväunille." emoni sanoi. "Mutta kun ei väsytä!" intin vastaan. "Höpsistä." emo sanoi. Hän kietoi häntänsä pentujen ympärille ja veti ne hellästi pois klaaninvanhimpien pesältä. Menimme pentutarhaan. Sitten emomme kävi kyljelleen ja käperryin hänen viereensä nukkumaan.

//unta//

Olin virtaavalla joella. Vaikka en tiennyt, mitä tekisin, tuijotin keskittyneesti sen pintaa. Yhtäkkiä käpäläni kauhaisi vedestä kalan ja heitin sen kauas veden rajasta. Kala sätkytteli ja hyppeli. Menin kalan luo ja otin siitä kynsillä kiinni. Sitten tein tappopuraisun. Nostin kalan leukojeni väliin ja aloin kävellä jonnekkin. En tiennyt minne, mutta minusta tuntui itsevarmalta kävellä siihen suuntaan. Pääsin lopultakin leiriin. Jätin kalan muiden riistojen luokse ja kävelin kohti päällikön pesää.

Vastaus:

Saat 10 kp:ta!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 19:54
//keksin siis tässä uuden klaaninvanhimman, toivottavasti ei haittaa j myöskin lisätä sen.//

Vastaus:

Juu!

Nimi: Kirsikka

18.08.2019 19:53
Omenapentu

Tarina 1

Tarina Perhonsiivestä


Oli ruoka-aikani. Kyyriskelin emoni suojassa juomassa maitoa. Siskoni Pikkupentu nuoli suunsa puhtaaksi. "Mennään ulos!" Pikkupentu ehdotti. "Joo!" vastasin innokkaasti. Yhdessä lähdimme ulos pentutarhasta. Katsoimme sotureita, jotka palasivat rajapartiosta. "Tuuliklaanin rajalla kaikki hyvin." ilmoitti yksi sotureista meidän isällemme Karviaistähdelle. Samalla tuli toinen partio, metsästyspartio. He kantoivat suussaan kalaa. Se haisi yököttävälle. "Hirveä lemu! Tuskin on maitoa parempaa." Pikkupentu päivitteli. Olin siskoni kanssa samaa mieltä. Nyökkäsin. Sitten valitsimme suunnan kohti klaaninvanhimpien pesää. Siellä oli vain yksi vanhus Valovirta, koska hänen kumppaninsa Juovahäntä oli kuollut. Pompimme innokkaina Valovirran luo. "Kerro meille joku tarina!" Pikkupentu pyysi. Vanhus alkoi kehrätä. "No minkähän tarinan kertoisin teille?" Valovirta sanoi pohtivaisesti. Hypimme innosta. "Kerro meille uusi tarina Haukkahallasta!" Pikkupentu naukui innoissaan. "Joo!" sanoin innoissaan. Valovirta otti mukavamman asennon sammaleillaan. Pennut hiljenivät ja katsoivat vanhusta keskittyneesti. "Haukkahalla oli Tiikeritähden pentu. No, tiesittekö, että Haukkahallalla oli myös sisko?" Valovirta aloitti. "Oliko oikeasti?" Pikkupentu kysyi. Valovirta nyökkäsi. "Perhonsiipi oli Jokiklaanin parantaja. Ja vaikka hän olikin yksi parhaimmista parantajista, hän ei uskonut Tähtiklaaniin." Valovirta sanoi. Minun ja siskoni silmät suurenivat hämmästyksestä. "Mutta eikö parantajien pidä uskoa Tähtiklaaniin?" kysyin. "Haukkahalla oli laittanut vastoin Perhonsiiven tahtoa yöperhon siiven Perhonsiipeä edeltävälle parantajalle Mutaturkille, jotta tämä katsoisi sen enteeksi. Ja lankaan meni." Valovirta selitti. Minä ja siskoni katsoimme toisiamme hämmästyksestä ihmeissään. "Mitä sitten kävi?" Pikkupentu kysyi. "Kukaan ei tiennyt Perhonsiiven olevan uskoton Tähtiklaaniin. Hänen yksi paras ystävä Lehtilampi Myrskyklaanista auttoi hänelle kertomaan Tähtiklaanin ilmoitukset, sekä opettaa Perhonsiiven oppilasta Pajuhohdetta Tähtiklaaniin liittyvissä asioissa. Lehtilampi oli Perhonsiivelle kuin sankari." Valovirta kertoi. Olimme hiljaa siskoni kanssa. Sitten kuului ääni. "Siinähän te olette Pikkupentu ja Omenapentu! Nyt teillä olisi päiväunien aika." joku sanoi. Käännyin ja näin edessäni emoni.

Vastaus:

Saat 18 kp:ta!

Nimi: Pilvi

17.08.2019 18:59
//Pihlajatassu on näissä tarinoissa vielä pentu//

Joten.
Luku 1
Sinipentu

"Tule leikkimään Sinipentu!" huusin pentutarhan jossa Sinipentu kyyhötti aran näköisenä.
"Ei! En minä halua!" huusi Sinipentu minulle takaisin ja käpertyi kerälle niin että Sinipentu näytti pieneltä siniseltä kasalta.
Pyöräytin silmiäni, ja lähdin suostuttelemaan Sinipentua.
*No, onhan tämä hänen ensimmäinen kertansa pentutarhan ulkopuolella.* ajattelin.
*Tovi siinä meni, mutta ainakin Sinipentu suostui.* ajattelin.
"Mikä tuo on?" Sinipentu kysyi minulta silmät apposen ammollaan.
"Se on soturien pesä." sanoin kyllästyneesti. Tälläistä kysymyksiä Sinipentu oli kysellyt minulta koko ajan.
"Oikeasti?" Sinipentu kysyi vieläkin yhtä kummastuneen kuuloisena.
Kierroksellamme leirissä esittelin Sinipennulle paikkoja, kuten parantajan pesän, joka ei ollut mennyt kovin hyvin, sillä Ututäplä oli häätänyt Sinipennun ja minut ulos.

//meni motivaatio kirjoittaa tätä tarinaa, joten katkaisen nyt//

Vastaus:

Saat 11 kp:ta! (En kirjoita tämän pitempiä vastauksia, että voin vastat mahdollisimman moneen päivässä)

©2019 soturinet - suntuubi.com